Uudet tuulilasinpyyhkimet takaavat hyvän näkyvyyden

Kuluneet tuulilasinpyyhkimet kannattaa vaihtaa heti. Vialliset pyyhkijät ovat turvallisuusriski.

Ensimmäisten autojen kuljettajien piti pysähtyä tai avata auton katto auton tuulilasia puhdistaessaan sateisella säällä. Nykyään tätä tehtävää hoitavat kehittyneet tuulilasinpyyhkijäjärjestelmät sadetunnistimilla ja automaattisella pyyhintätiheyden säätimellä. Nykyaikainen tuulilasinpyyhintäjärjestelmä takaa hyvän näkyvyyden vain, jos pyyhkijän sulat pidetään kunnossa ja vaihdetaan ajoissa. Kevät on hyvä aika tarkistaa pyyhkijöiden kunto.

“Hyvä näkyvyys on yksi tärkeimmistä asioista liikenneturvallisuuden kannalta”, sanoo DEKRA:n onnettomuustutkija Stefanie Ritter. “Kuluneet tuulilasinpyyhkijät eivät takaa riittävän hyvää näkyvyyttä. Sateella ajaminen voi helposti muuttua kuin lentäisi sokkona.” Kuluneet pyyhkijät jättävät hienoja juovia tuulilasiin, jotka voivat peittää kuljettajan näkymän silloin kun se todella on tärkeää: sateessa, sumussa tai lumisateessa. Jopa hieno lika, kuten pöly tai hyönteisenjäämät, eivät enää yksinkertaisesti pyyhkiydy pois kuluneilla kumisulilla.

Vastaantulevien valojen häikäisy

Erityisesti hämärässä ja pimeässä, häikäisy voi haitata näkyvyyttä suuresti. Heti kun vastaantulevien autojen ajovalot osuvat raitoihin tai likaan tuulilasilla, syntyy paljon hajavaloa. “Kuluneet pyyhkijän sulat voivat siksi muodostua turvallisuusriskiksi, jota ei kannata ottaa”, suosittelee DEKRA:n asiantuntija. “On tärkeää pitää silmällä pyyhkijän sulkien kuntoa. Puhdista ne aika ajoin ja ehkä hoida niitä jollain hoitotuotteella.” Kostealla liinalla pyyhkiminen usein riittää tähän, mutta lasinpesuneste tai lämmin vesi ja tippa pesuainetta ovat hyviä voimakkaamman likaantumisen poistoon.

Nykyään laadukkaat pyyhkijän sulat on suunniteltu yli 750 000 pyyhkäisykierrokselle. Tämä tarkoittaa, että ne pyyhkäisevät noin 60 jalkapallokentän kokoisen alueen. Ne kestävät lämpötilavaihtelun -30°C ja +80°C välillä sekä suoran auringon UV-säteilyn. Silti niitä tulisi säästää tarpeettomalta rasitukselta, muuten niiden kestävyys kärsii.

Tuulilasinpyyhkijät on kehitetty pyyhkimään vettä, hienoja hiukkasia ja hyönteisjäämiä – karkea lika, lehdet tai jää on parempi poistaa käsin. “Pyyhkijänsulat vahingoittuvat usein, kun jäätyneitä sulkia irrotetaan tuulilasista pakkasöiden jälkeen. On parempi sulattaa ne ennen niiden irrottamista”, suosittelee Ritter. Jos pysäköit ulkona pakkasyönä, on parempi nostaa pyyhkijät ylös illalla jäätymisen estämiseksi. Pyyhkiminen jäänlohkareiden tai runsaan lumen yli ei myöskään tee kumisulille tai pyyhkijämoottorille hyvää. Mutta jopa parhaalla hoidolla pyyhkijät ovat kuluvia osia, jotka on vaihdettava ennemmin tai myöhemmin. Vaihto on ajankohtaista, kun ne alkavat vinkua tai pitää ääntä, ja se on viimeistään välttämätöntä, kun ne jättävät raitoja eivätkä enää pyyhi tuulilasia kunnolla.

Ensimmäinen patentti vuonna 1903.

Ensimmäinen patentti tuulilasinpyyhkijälle jätettiin vuonna 1903 amerikkalaisen Mary Andersonin toimesta. Ensimmäiset tuulilasinpyyhkijät olivat käsikäyttöisiä  tai toimivat negatiivisella paineella. Bosch esitteli ensimmäisen sähköisesti toimivan pyyhkijäjärjestelmän vuonna 1926, missä oli myös mahdollista saada toinen pyyhkijä matkustajan puolelle. Tuulilasin pesijä eli pissapoika lisättiin vuonna 1959, ja kahden pyyhkijänsulan päällekkäinen liike teki näkökentästä laajemman. Sen jälkeen ajoittain aktivoituvat pyyhkijänsulat, takaikkunan pyyhkijät ja sadetunnistin tarjosivat vielä enemmän mukavuutta ja turvallisuutta. 1990-luvulla pyyhkijänsulkia kehitettiin edelleen lämmönkestäviksi ja joustavammiksi yhdistämällä kahta eri kumityyppiä. Sittemmin tuli kaareva pyyhkijä, joka myötäilee tuulilasin kaarevuutta ja varmistaa näin tiiviin kontaktin tuulilasiin ja hyvän pyyhkäisylaadun. “Nykyään tuulilasinpyyhkijät ovat huipputeknisiä osia, jotka tekevät kaikkensa varmistaakseen hyvän näkyvyyden”, kertoo DEKRA-turvallisuustutkija. “Mutta ne tekevät niin vain siihen asti, kunnes ne ovat kuluneet loppuun, ja silloin on aika vaihtaa ne.”